Avaimet Hukassa

Otin hetken etäisyyt ja nyt aloin skriivaa tät,

miten hyvät jutut kaatuu; mä en fiilaa tät.

Mut tuntuu vaan et on pakko diilaa tätä

purkaa tunteet riimeiks ja taas yön tunnit fiilaa tät.

Vois sanoo et on paskaa nyt, kynä ja paperi auttaa meitsii jaksaa nyt

kusipäisyydestänikö joudun maksaa nyt

Sä luet turus italiaa, ranskaa, saksaa nyt

inhosit tät sanaa, mut ei natsaa nyt.

Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,

järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärit.

Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.

Mut nyt kun lahes välil tavattiin, sen kyl näki,

et matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.

Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,

mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.

*kertsi*

Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,

oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.

Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,

vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2

Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.

Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.

Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan

sun presenssis mun mieles pois sulkee mun mukavan.

Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,

mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.

Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tät ikävää.

Meidän piti pitää pää, tehtiin side pitämään,

ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,

ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.

Elinikäkää ei riitä poistaa sua kokonaan musta,

no nyt on cheekil aikaa yksin kotona rustaa.

mä oon ruvennu riimei himas kokomaan sust vaa.

Sitä joko raapustaa, tai mieli kokonaan mustan.

Nii handlaa mokomaa tuskaa, mä oon loco vaan susta,

jos rakkaus on sokeet, ni meitsi sokkona bustaa.

*kertsi*

Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,

oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.

Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,

vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2

Maataan taas sängyl, mä ja mun hylkeet,

näin nää illat menee, mä en kaipaa muut kylkee.

En elä menneisyydes, mut menneisyys elää mussa

tuo fläsäreit, niinku kuva mun kaiuttimen pääl,

jos meitsit pussaa.

Hetkeks kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,

yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,

en uskonu et reagoisin tällai tähä

en uskonu et tällänen jäbä joskus tällai nähää,

et nää läpät vuoden päästki meist viel tällai räbään.

Taidan vielki oottaa päivää, et aika on oikee,

etkä sit enää pelkästään mun kainaloon poikkee..Okei?!

*kertsi*

Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,

oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.

Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,

vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2