Kuulen Parran Kasvun

Olin pesästään tipautettu,

paksu käenpoikale

mietin mitä tulis musta,

julmettu miehenroikale

Missä muualla kuin tiellä

rekka-repsikkana

missä äiti ei kiellä

jos lipsahtaa ruma sana

Siellä nielee kovikset

hikeä ja rasvaa,

niillä hauikset,

sekä parta kasvaa

Sieltä vasta vuoden päästä,

kotiin soittaisin,

kertoisin säästä,

takaa kuudentuhannen mailin

Sitten lähdin matkaan

tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren

ja vain levottoman veren

kohinan korvissani

mukana kuljetin matkallani

Ja parran kohisevan kasvun

kuulla sain viime vuosien päästä,

olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton

ei kotia, tietä, vain tiessä katse eloton

Entäs sitten jos kova karju lie?

ei karjua pelkää asfalttitie

ei helpota yksinäisen taipaletta,

että auto ei ymmärrä puhetta

Siispä palasin kotin ja perustin huoltiksen,

seurani kohentui monin verroin,

kun pojanklopeille kerroin

hurjia tarinoita,

enkä kuunnellut äitien marinoita

joiden pojat lähti tielle,

kun uskoi tarinoita

joihin uskon pian jo itsekkin

Ja aina kun rekka ohi

asemani pyyhkäisee,

vanha sydän hyppää kurkkuun

ja siellä se nyyhkäisee

töötttööt....