Kylmyys

Viima puhaltaa läpi raa-an suojan,

Kohti kasvoja punertavia ja sinertäviä,

Silmät ovat kiinni jottei totuus näy,

Heikko on luonne oikeutta pakoilevan.

Hiukan se epäilyttää onko siitä haittaa,

Kun yksinäisyys kietoo tuhoavaan vaippaan,

Jos puristus on kova niin vastustus myös,

Tai pakkasen ja lämmön symbioosi tekee tehtävänsä.

Hartaasti juoksen pakoon kohti lämpöä,

Mutta liukastun aina uudestaan olemattomaan,

Esteet on tehty läpäistäviksi,

Mutta jää on paksua ja liha on heikkoa.

Turmioko kohtaa yksin pimeässä,

Onko sillä väliä kun aurinko ei enää paistaisikaan,

Selviäminen oli niin pienestä kiinni,

Että se kasvaa suuriin mittoihin,

Olematta kuitenkaan helppoa tai vaikeaa,

Olematta oikeaa tai olematta väärää,

Vain sietokyky on rajana,

Rakennatko suojan vai jäätkö ilmeettömäksi patsaaksi.

Taistelu jatkuu turhaan,

Kun ihmiskunta altistuu murhaan,

Muukalaiset tuovat lämmön,

Ja sulattavat kohtalon,

Ja maan, kansan ja tulevaisuuden.

On edessä kärsimyksen tie, jonne te halusitte,

Aikomukseni on kuitenkin taistella,

Pitääkseni kylmän viileänä ja kuuman lämpimänä,

Realiteetit surkastuu.