Silmät kiinni, tyhjä mieli
yksin humisee
ajatukset orvot eksyneenä
harhailee.
Missä linna menneisyyden,
metsä lapsuuden.
Koitan huutaa kadonneille,
heitä kuule en.
Kerran oli niityt joilla
keijut karkeloi.
Illan tullen uupuneena
mukaan mennä voi.
Siellä lauloi satakieli
vajupillit soi.
Tiesin tarkan reitin kuinka
sinne päästä voi.
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat,
kun ratsuni lensi ylitse
soiden,
vettyneen maan,vei kaviot
ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle,
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Suossa ratsu makaa
yli lennä enää ei
HArmaat päivät huolineen
kai siivet siltä vei.
Käännyn märin jaloin
joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisi
yli vettyneen, suon
Kun ratsunikin sinne vajoo
hiljalleen.
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
jalat väsyneet yli soiden kantavat
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Näytä linna, vie mut ylitse
pimeän kuilun,
takaisin lapsuudenmetsään
juokse
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
lennä, hyppää rotkon ylitse,
löydä jälleen tuttu polkusi tuo
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
A strong comment here is specific: the phrase you keep hearing, the mood you come back for, or the reason this song stays in rotation.
Sign in to post the first listener note. Reporting stays open to everyone.