Kaupunkilapset

Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa

Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa

Vilpitön riemu, jota harvoin näkee muissa

Leikki jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa

Murrosikäset vaununperällä kiroillaan

Kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan

Leijonat taulassa, keski-ikäsii sikoja

Juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan

Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin

Ja toinen turvalleen kaatuu.

Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää Jeesusta!"

Joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta."

Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan

kaivaa taskusta osotteen, sijaintia tiedustaa

Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee

Nousen ylös, kun pimeydestä pysäkki ilmenee

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä

Niin kaunista, niin kaunista

Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Aurinkomme nousee pitkänsillan rannassa

Torit herää henkiin, mul on koko stadi vastassa

Jokaiset puut, puskat ja pensaat,

talot, seinät, Valot, köyhät ja kersat,

Sporat, metrikset, kellon alta mantalle,

Kluuvista kamppiin ja Mannerheimin patsaalle.

Helsinki, nimi pelkästään muusana

Kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana

Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken,

tän kauneuden, tunnelman ja katukuva-taiteen

Hienosto perheen sekaan huittien ja hatsien

Täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä

Niin kaunista, niin kaunista

Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii

Mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!"

Ilman huolii löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin

ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist

hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois

Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs

ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä

aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään.

Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä

Niin kaunista, niin kaunista

Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa

Muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan

Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä

Asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä

Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit,

sporapysäkit, isot kirkot ja tornit.

Nää talot maalaa muistoja seinämiin

mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii

Autoi, dösii, raitiovaunuja,

Ihmisii, eläimii, itkuja, naurua

Sopivan vilkasta ja tapaturma altista

Stadissa, oma koti kullan kallis.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä

Niin kaunista, niin kaunista

Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä