Laulu laiskana pitävi

Minä neuvon neitosia,

sanelen sanan tytöille:

Elä, neito liioin laula,

liioin laula, paljon naura;

laulu laiskana pitävi,

virret työtä viivyttävi.

Ei kolka kosijan kengät,

kirjokorjat kiiättele

tytön työttömän tykönä,

lapsen laiskan kartanoilla.

Konnat kolkkavat pihalla,

pahat kalkki kartanolla,

vievät lapsen lauluiltansa

viettelevät virsiltänsä

iäksensä itkemähän,

kuuksensa kujertamahan

miehen tuhmaisen tulilla,

varattoman valkioilla.

Äijän mieki, hullu, huusin,

äijän, raukka, rallattelin.

Ei ollut hullun kieltäjäistä,

ankaran asettajaista,

jok' oisi opettanunna,

sanonut sanan minulle:

"Elä huua, hullu tyttö,

elä, mieletön, melua;

saat sa hullun hurstillesi,

mielipuolen puolellesi,

joka itlettää ikäsi,

ajan kaiken kaihottavi.