Satujen Julma Taikayö

Pelko on purkautunut uumenista ajatusmaan,

kivettynyt matkalla mummolaan,

supermiehet paiskautuvat esiin peltojen alta,

lentävät pidättämään ystäväni,

valo piirtää kelmeän kalvon mun maisemaan

kun pahat poliisit saalistaa.

ja mä tiedän, että turva on sun sylissäs vasta,

mut rakkaus estää mua sua koskettamasta,

on vallanvaihdon aikaan satujen julma taikayö.

kädessäni haava aukeaa, veriset jänteet ja lihan paljastaa,

haavasta maksani käärmeenä valahtaa ja paniikki hiipii jo selkäni taa,

irstas lääkäri ruosteisine veitsineen nauraa humalaista nauruaan.

ja mä tiedän, että turva on sun sylissäs vasta,

mut rakkaus estää mua sua koskettamasta,

on vallanvaihdon aikaan satujen julma taikayö.

sä sanot: "Sehän on helppoo, olla vaan."

mut kun oleminenkin on niin kammottavaa,

kaikki ne sanat, ne on sanomatta vielä

ja heikkouden merkit luuhaa tekojen tiellä,

mä en tajuu mitään, mä en ymmärrä ketään, mä en välitä mistään,

on pakko kävellä, mä voin vain kävellä,

rakkauden yhdeksäs aalto ja väärät puut, sull' on ? laulu ja minä,

muut ovat ilmaa.