Taivaiden maisterit

Kas, Abro Paukku hakkas nyrkillä tammipuuta

Toista tuntia pieksi jo, punoitti, hilseili...

Pöllysi palmunoksat, ja törkeyksiä korkeuksista

Kuuli moni tarkka korva huhtikuun kuudentena.

Portieeri oli melkoinen köntys mieheksi, ja siksi

Uudisasukkaat kovin usein löivät nenänsä murskaksi!

Mutta ei Abro: herrasmiehenä tulokas vain irvisteli

Tuppisuuna, ja hiuksia alkoi tippua päästä, ja

Yläkerrassa taloudenhoitaja ei hoitanut taloutta,

Vaan salakapakkaa, joskaan sitäkään ei hyvin

Juomanlaskija puhalteli muniinsa, Paavali lähti

Viemään roskapussia, eikä palannut enää koskaan!

Oli taivaallinen ilma, surkeaa seuraa: saippua-Pontius

Ja toraisa Messias potkaisi Pilatusta koipeen

Kalvakkaan, töytäisi kuoman kuumaan lähteeseen!

Oli mies muiden omaisuutta maahan hautaava,

Sata servanttia aivokuppaista, ja he, jotka poistuivat

Sohviltaan vain äärimmäisen pakon sanelemina:

Taivaiden maisterit pommien lailla sinkoilivat

Divaaneissaan yllä Eedenin maan!

"Ssshh! Me matkustamme 'inkognito'!"

"Ja päivän tulokasesittelyssä ensimmäisenä

Kandidaattina siis, arvoisa tuomaristo, teille esiintyy

Märässä t-paidassaan viikolla kolmetoista yliajossa menehtynyt

Henri Blavatsky. Henri on von Blavatskyn suvun

Hienostunutta haaraa, vuosimallia '61, ja harrastuksensa

Olivat hevospoolo ja okkultismi. Pyydän saada

Pisteenne ja mahdolliset aplodinne, kiitos!"

Taivaiden maisterit, numeroplakaatit käsissään

Toisiinsa törmäilee: "Tuppervaara! Syleillään!"

Abro astui saliin, ja salapoliisi, joka ei taatusti

Ollut koskaan tavannut riviäkään pyhää kirjaa,

Ja silti saa vastaan tulla raahustaa!

Oli hengen miestä näin loukattu kovin: takkatuli

Loimotti... Odotti tovin Abro vain pian lisätäkseen

Tulta pesään... Hyvän sään aika oli ohi!

Niin pakkasherra aivasti kerran, ja

Taivaiden maisterit loskassa liukasteli!

Siitä kuiskutti koko kaupunki,

Jäinen moska kenkiin tunki...

Etääntyvät munkkiveljet kiistelivät ajanlaskukiistojaan

Abro karvoja varisten purskahti itkuun katkeraan:

Ja noin kävi kalloonsa heltta kasvamaan

Niin kasvoi kukon heltta, johon loisen teltta,

Jossa moisen taltta pääparkaa raivoisasti

Lohkoi aivoon asti! Niin bonusreikää jokin

Kävi päähän takomaan, saa setä loiset sinne

Pomppimaan, ne perustavat perheitään,

Ne nikkaroivat talojaan: ja pian kyläpahaset

Käy kaupungeiksi paisumaan! Hunajakuu paistoi...

Musiikki soi... Urut soi:

Ja taivaiden maisterit, Rooman keisarit

Huiskuttivat hattujaan hyvästiksi, ja

Nauroivat niin, että suupielten

Repeilleen kerrottiin!

Ja satoi heidän niskaansa

Avaruuden rautaromua.