Vihkikaava Ja Käytäntö

Vaimo laittaa lapsen salaa viemää sanaa.

Puhelun jälkeen hymyään peittelee.

Kieltää minut kolmesti.

Kun kysyin: "saanko,

Jos kannan vinttiin sen lipaston?",

Hän kielsi, koska kaadoin pihaltamme väärät puut.

Tämä siveys, se ei johdu vain siitä, että toimin omin päin,

Mutta se nyt kaikki vain on kivaa, mitä naiset inhoaa.

Poissaollessaan isä tyttärelleen soittaa ja kysyy:

"onko siellä isi kotona?"

Ja tytär vastaa: "on."

Minkä jumala yhdistää, sen kolmas osapuoli erottaa.

Refrain:

Tuli naulat erottaa laudankappaleista.

Lapset tuntee minut vain isän roolista.

Tuijotan tuleen, tuijotan veteen - siinä meikäläisen elementit.

Vihkikaava ja käytäntö - siinä yleiset opit.

Jos näen malmisuonen kivessä, jota ei kuorma tuonut,

Esiintymä voi tontilla olla - menee talo purkuun, jos siitä puhun.

Ei muista menneitä näppyjä, ei lapiollisiaan laske,

Kun suojaa roudalta anturan ja maisemoi kaivannon.

Mutta uudet kiuaskivet saa sade puhdistaa,

Ne kottikärryyn pinoan ja keksin kirkolle asiaa.

Isän poissaollessa äiti tyttäreltään kysyy:

"heräsitkö yöllä, kun isi sammui eteiseen?"

Ja tytär vastaa: "en."

Äiti jatkaa:

"kävin varmistamassa, että hengität yhä."

Refrain