Varjoissa me hänet tapaamme
Tahdosta lihaan astuneen
Kaaoksen suloiseen järjestykseen pyrkineen
Inkarnaation, sen Isämme nimeen kastamme
Siitä täydellisestä epäpyhästä hengestä
Jota veremme kauhulla voimistaa
Siitä ovat saastuneet haavemme luodut
Unet rutosta, joka ihmisen kiroksi maailmaan lankeaa
Sirpale puhtautta ja synkkyyttä pimeydessä
Muovattu lihaksi, kuolevan kauhuksi
Kielletyn äänen hiljaa kaikuessa
Synnytetty aikaamme kuoleman lauluksi
Maljan viimeisen pisaran langetessa
Heidän jalokivin koristelluille jaloilleen
Hävitettyjen aaveiden tuskan kuiskeessa
Ei seitsemän tähden polte jätä aloilleen
Tuhoanko sieluni isäni huoneessa
Vai tarjoanko sydäntäni kohti liekkiä
Joka kylmänä hehkuu tässä meressä
Aaltonsa piiskaten aikamme merkityksiä
Unohdettu oppaamme ulommissa piireissä
Vierailunsa on jälleen päättävä
Kun taiston, raudan ja tappion keskellä
Lopun aikaa lietsoo polte jäätävä
Vapautan sieluni isäni huoneessa
Ja tarjoan sitä kohti pimeyttä
Joka kylmänä huokuu tästä verestä
Voimansa raapien aikani käsityksiä
A strong comment here is specific: the phrase you keep hearing, the mood you come back for, or the reason this song stays in rotation.
Sign in to post the first listener note. Reporting stays open to everyone.