Pyhäkön juureen kohoavat pylväät
Saliin suureen, loistossaan ylväät
Liekit nuolevat marmorin pintaa
Tahto höyrynä taivaisiin virtaa
Kammiossa saarnaa suitsukkeineen
Tuhon pappi kalloineen ja luineen
Ihmisyyden vaikerrus vaimennettu on
Lihassaan kaiverrus, totuus ehdoton
Kuin tuonen varis laulaa yölle
Kunnian korottaa pahuuden työlle
Siskot, veljet saattaa yhteen
Vain korjatakseen ruumislyhteen
Luonnon voimaa mestarilleen
Turmion vanhalle tuokoon
Turhuuden pakottaen polvilleen
Kansat laulaa hän suohon
Tuon kutsuhuudon kun kerran kuulet
Ilolla annat veresi ja luulet
Hänen tulessa tyhjäksi elämäsi tekevän
Vaan rinnaltansa nouset tavoin oppineen, näkevän
Niin syöksin syvyyteen myös itseni päistikkaa
Yön kauheaan tyhjyyteen, syliinsä tulen ja jään
Lopun työtä koskaan ei tekemättömäksi saa
Vaan kuollut sielu ei parannusta kaipaa
A strong comment here is specific: the phrase you keep hearing, the mood you come back for, or the reason this song stays in rotation.
Sign in to post the first listener note. Reporting stays open to everyone.