Kuun katseen helmyt ylle käy
ja lyö itsensä levolle
Syvässä sylissä veden morsiamen
uinuu menneen sielu
Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan
Kuun katseen kohdatessa
halla nousee tanssimaan
Nämä vedet eivät hopeaa heijasta
vain taivas tähtyeitä huokaa
Yön hämärtäjä, päivän himmentäjä
matkaa taivaalla
Hiljainen hetki unenvirran luona
mieli pilvissä käy
Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan
[Translation:]
[THE GLACIAL WATERS]
Sparkling light from the moon so pale
embellishes the spruces with golden veil
Deep, deep in the glacial waters
asleep is the essence of the past
Frost rises from the river's depth
while it dances a chord of frozen flute might be heard
When the moon lights the surface of the calm river
in a shape of frost the past quietly dances
No light on these glacial waters shimmers
only the nightsky is filled with silver glances
The night turns to a day
and the day to another evening
A silent moment by the river of dream
mind rises to dimension so far out of reach
Frost rises from the river's depth
while it dances a chord of frozen flute might be heard
A strong comment here is specific: the phrase you keep hearing, the mood you come back for, or the reason this song stays in rotation.
Sign in to post the first listener note. Reporting stays open to everyone.