Muistatko Eilisen

Me ollaan maltsust.

Sielt on hyvä lähtee

Jostain kaivoin vanha photoalbumin mun käteen tänään.

Selasin sen läpi, jotenkin niin hämmentävää.

Yhes kuvas pikku-däni, betoni ja jämä.

Mietin miten kuvast kadonnut niin mont ystävää.

Ja kimmoki oli mua lyhyempi puol päät.

Ei aikuisen vastuut, ei yhtään huolt pääst.

Päiväys kesäkuus 96, oltiin pelkkii muksui.

Kuokittiin joka himabileis ilman kutsui.

Ei nykypäivän hutsui, vaan söpöI tyttöI naapurista.

Mihin ne onkaan kadonnut stadista?

Snadista asti kaikki nää matsit piti lähiön tatsin,

Ne teki vahvemmaksi.

Ne kasvatti ja nyt sun ees mies on maltsun kasvatti, slash bisnesmies.

Ja hoitamat moni bisnes viel,

Paljon taakse jääny, mut enemmän edes viel.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.

Jos et tienny on dani mun ystäväni kaks vuotiaast,

Ollaan maltsust, ponnistettu samasta pihasta.

Fonklaanin poikii, kaks lyhintä kakaraa.

Valkosen talon takana, ei kasvaminen niin vakavaa.

Yhtä matkaa me puskettiin stadiin junalla,

Ja mä oon se joka juotti danin ekaa kertaa humalaan.

Jämän kaa kivitettiin skattalla laivoja.

Ja kaks tuntii myöhemmin kaikki laatattiin raivolla.

Vaikutus mitä on julkisuudella on taikaa,

Ku muijat ei kertonu ennen edes kellonaikaa.

Kuokkavieraat, veikon koneen ikkunalta,

Ja ystävii edelleen vaikka kaikki muu tippuis alta.

Yht matkaa vieläki vaik ajat muttuu,

Ja vaik vanhoi frendei jää ympäriltä puuttuu.

Mennyt ei saa pois, se teki meistä miehii.

Ja oon sun messis minne ikin tie vieki.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.

Ja kato mitä nää vuodet on tehny meistä.

Ollaan saatu osamme neideistä ja biifeistä.

Mut muistat sä ku oltii taas kuokkii niis bileissä

Ja sen ku jossain ovel unohdit nimenn beiffeistä.

Ei tarvinnu mennä toiste, silti vipit broadwaylle ku ikää seittemäntoist vee.

Ja jäbäl tiimarist rillit joil et nähny lukee.

Mua kutsuu vielki broidi nimel tavastian poke.

Kaikis tärkeis elämän vaiheis oot ollu messissä.

Niin viikonloppu sekoiluis, ku duunistressissä.

Räkikset kasvaa, mut pysyy silti räkiksinä.

Ja meidän ystävyyt ei voi viedä väkisinkää.

Meille lojalius on enemmän ku sana.

Siks leima to for life, meille se on elämäntapa.

Kato mun käteen homeboy ei sit saa poiskaan enää.

Kato mun selkää homeboy ei sit saa poiskaan enää.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin

Ajat on muuttuneet. Nyt tiedän mist oon tulos.