Heimoni Kunniaa Pohjola Julisti

Koittipa vihdoin Väinämön aika,

Suomeni sankari-aika,

tietojen, taitojen, taikojen aika,

laulujen, urhojen aika.

Jolloin suur' oli Suomeni valta,

laaja laulun ja soiton maa:

Vienan päältä ja Valdain alta

Suvannon suurten vetten taa.

Jolloin Suomeni kansa sorja,

ollut ei lännen, ei ounaan orja,

jolloin Kalevan kalpa löi

ja leimusi tietäjän taika.

Kauvas valliten merta kahta

Permin purret kulki,

kauvas kaartaen Pohjanlahta

Kainuu satamat sulki.

Loitos Karjalan kannel kaikui,

kauvas kantoi Jäämin jous,

Taara-huutoja rannat raikui,

kussa Yösalon purret sous.

Silloin suur' oli Suomen kansa,

Suomen leijona voimassansa,

silloin heimoni kunniaa

koko Pohjola julisti julki.

Josp' ois Väinämö harmaapäinen

silloin tarttunut valtikkaan,

taikka lähtenyt Lemminkäinen

sukunsa suurena kulkemaan,

noussut heimonsa herttuaksi,

veljeskansojen kaitsijaksi,

Väinän rannoilta Ruijan suulle

torvien soida suonut!

Vaan ei kutsua kuullut kansa,

raikunut torven tahti

kansa ei tietänyt Kalevan tiestä,

veli ei tuntenut veikkoaan.

Josp' ois astunut silloin miesi,

kansani yhtehen tuonut,

temmannut miekkasi, rastinut tiesi,

valtasi vaajat luonut!