Sorea Sotahan Kuolla

Tänne miehet, tänne miekat,

tänne tapparat tuliset!

Lännen jouset, lännen joukot

tuulen siivillä tulevat,

pistävät tulehen pirtit,

kylät polttavat poroksi,

vievät viljat, kullat, helmet,

kassapäistä kaunehimmat.

Kaiva kullat kuusten alle,

aarnihautoihin hopeat,

rahat kätke raunioihin,

viljat purnuhun pudota,

mutta kaunot kassapääsi,

saattaos salon sisähän,

sinikorven kainalohon,

piilohon pimentopirtin!

Elä itke Suomen impi,

elä äitini valita!

Ei sinua vieras viene,

koske koura vainolaisen,

kunis on kultasi elossa,

poikasi kädessä pontta,

sulhoja salolla Suomen,

kalpoja Kalevan maassa!

Vaan oi armas äityeni,

oi mun impeni ihana,

et sä itke itseäsi,

varo et vaarojas omia,

poikasi poloa itket,

suret sulhosi eroa.

Elä itke Suomen impi,

elä äitini valita!

En mä silloin suohon sorru,

enkä kaau kankahalle,

kun sorrun sotatiloille,

vaivun vainotanterille.

Soma on sotainen tauti,

sorea sotahan kuolla,

kaunis miekan kalskehesen.

Vaan en vielä vainajana,

Mannun lapsena makoa,

vielä saavun sankarina,

heimon helmenä palajan,

sata miestä saattamassa,

tuhat tuomassa kotihin.

vielä saavun sankarina,

heimon helmenä palajan,

Anna tulla turmamiehen,

saapua salakavalan!

On meillä oluet pantu,

vara vierahan varattu:

jouset kaikki jäntehessä

suun suloksi lännen sulhon,

kaikki tapparat tanassa

pään menoksi merisen miehen!